Ihmisten ja Suomen luonnossa elävien eläinten yhteiselon mahdollistamiseksi on laadittu hoitosuunnitelmia. Niiden avulla pyritään sovittamaan riistan ja ihmistoiminnan elämää siten, että eläinkantojen säilyminen vahvoina varmistetaan, ilman että ihmisille aiheutuu eläimistä ongelmia. Haasteina riistanhoidon kannalta ovat etenkin suurpetolajien kantojen säilyminen, ja toisaalta eläinten aiheuttamien ongelmien minimoiminen.
Suomalainen riistanhoitotapa on korkealle arvostettua muualla Euroopassa, vaikka Suomessakaan ei ole välttämättä kaikessa onnistuttu jokaista osapuolta tyydyttävällä tavalla. Tärkeää suunnitelman onnistumisen kannalta onkin se, että mahdollisimman monet tahot, joihin hoitosuunnitelma suoranaisesti vaikuttaa, voivat osallistua suunnitelman laadintaan. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi elinkeinonharjoittajat, paikalliset asukkaat sekä muut mahdolliset toimijat.
Suomalaisia kannanhoitosuunnitelmia on laadittu jo noin kymmenelle eri eläinlajille, alueelle tai ryhmälle. Esimerkkinä käytännössä toimivasta kannanhoidosta Suomessa kerromme, millainen on susikannan hoitosuunnitelma.
Susikannan hoitosuunnitelma
Nykyinen susikannan hoitosuunnitelma on valmistunut vuonna 2015, ensimmäinen versio siitä julkaistiin kymmenen vuotta aiemmin. Suunnitelman laatijana on toiminut Suomen Riistakeskus yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Myös maa- ja metsätalousministeriöllä oli roolinsa suunnitelman laadinnassa.
Kun ensimmäinen hoitosuunnitelma otettiin käyttöön vuonna 2005, alkoi Suomen susikanta kasvaa. Huippunsa kannan kasvu sai vuonna 2007, jonka jälkeen se romahti liki kolmannekseen vuoteen 2013 mennessä. Tähän on arvioitu syyksi susien laitonta tappamista. Susienvastainen asenne alkoi lisääntyä. Koettiin että sudet tulivat liian rohkeiksi ja alkoivat uhata ihmisten elinalueita. Tämän vuoksi hoitosuunnitelmaa alettiin muokata, ja lähtökohtana oli turvata elinvoimaiset susilaumat ja kanta; kuitenkin siten, että reviirialueilla asuvien ihmisten huolet ja tarpeet huomioidaan.
Ihmisten ja susien yhteiseloa rinnakkain voidaan turvata monin keinoin. Kantaa hoidetaan reviirikohtaisten tarpeiden pohjalta, ja haittaa tuottavat yksilöt pyritään poistamaan. Vahinkoja pyritään ennaltaehkäisemään ja jos niitä tapahtuu, korvataan ne täysimääräisenä. Toisaalta laittomaan tappamiseen pyritään puuttumaan tehokkaasti, ja ihmisten asenteita muuttamaan, jotta ymmärrettäisiin suden arvokas asema osana Suomen ainutlaatuista luontoa.
Kun susihavaintoja tulee, etenkin reviirialueilla, olisi ne tärkeää kirjata TASSU-järjestelmään kannan seurannan vuoksi. Siksi tehdyistä havainnoista tulee ilmoittaa alueen suurpetoyhdyshenkilölle, joka hoitaa kirjauksen. Tehtyjen kirjausten perusteella tehdään kanta-arvio, jonka mukaan puolestaan päätetään kannan hoitotoimenpiteistä. Toimintaa kehitetään jatkuvasti, joten palautteen antaminen on myös tärkeää.
