Suomen luonnossa elää luonnonvaraisena 15 petoeläinlajia. Näistä kotimaamme luontoon kuuluvat alkuperäisinä lajeina susi, karhu, saukko, ilves, kärppä, näätä, mäyrä, hilleri, kettu, lumikko, ahma, vesikko sekä naali. Vierasperäisiä petoeläinlajeja elää suomen luonnossa kaksi: minkki ja supikoira.
Suomeen luontoon kuuluvat lajit ovat ihmisille tuttuja, ja monen niistä voikin nähdä vilaukselta metsässä tai pihapiirissä vierailemassa. Ja talvisin lumen jättämien jälkien perusteella saamme hyvän käsityksen siitä, kuinka vilkasta eläinten yöllinen liikehdintä on esimerkiksi kotipihoillamme. Petoeläinlajeista etenkään suurpedot eivät ole toivottuja vieraita pihapiireissä. Ne voivat aiheuttaa paitsi pelkoa kotieläinten ja pienten lasten vuoksi. Pihassa vierailevat eläimet saattavat myös tehdä pientä harmia ja haittaa esimerkiksi hyötypuutarhoille ja marjapensaille.
Karhua kannattaa väistää
Karhu on suurpeto, suuri ja vahva metsän kuningas, ja se elelee pääosin omissa oloissaan pitäen hyvää välimatkaa ihmiseen. Jos karhun onnistuu näkemään luonnossa kauempaa ja hallitussa tilanteessa, on se varsin vaikuttava näky. Karhu on ihmiseen nähden ylivoimainen eläin, ja ollessaan pentujensa kanssa liikkeellä myös vaarallinen emo. Karhua kannattaakin pyrkiä väistämään perääntymällä rauhallisesti jo silloin, kun havaitsee karhun olevan lähistöllä. Silloin tällöin käy myös niin, että karhu siirtyy turhan lähelle asutusta ruoan perässä. Vaikka laji on rauhoitettu, on tällaisessa tilanteessa joskus päädyttävä karhun kaatoon, sillä karhu ja ihminen eivät yleensä mahdu samalle reviirille.
Susi voi olla vaaraksi kotieläimille
Susi on myös suurpeto, metsien väijyvä saalistaja, jota onnistuu näkemään yleensä harvoin luonnossa. Sudet ovat kuitenkin tulleet rohkeammiksi, ja niiden elinpiiri on lähentynyt ihmisten alueita. Susi syö luonnossa olevia pieneläimiä kuten sopuleita, jäniksiä, sekä peuroja, mutta ulkotarhoissa olevat koirat, lampaat ja porot ovat myös sutta houkuttelevaa saalista. Vaikka susi yleensä pyrkii väistämään ihmistä, käy houkutus joskus liian suureksi, ja tällöin susilauma voi saada aikaan suurta vahinkoa.
Ilveksen ulkomuoto huijaa
Ilveksen kaunis ja lempeän kissamainen ulkokuori kätkee sisälleen tehokkaan saalistajan ja suurpedon. Se on kuitenkin ihmiselle ja kotieläimille varsin harmiton. Ilveksen onnistuu näkemään harvoin, sillä tarkan kuulonsa ansiosta se havaitsee ihmisen jo kaukaa. Ilveksen uteliaan vierailun kotipihalla voikin havaita tassunjäljistä, ja saattaapa sen onnistua näkemään hyvällä tuurilla ikkunastakin.
