Susi on monelle kohde, joka herättää aiheena mielipiteitä, saa aikaan suuria tunteita ja väkevää puolustusta. Susi on koiran sukulaisena ristiriitainen olento. Koiria rakastetaan ja susia vihataan – mutta niitä myös kunnioitetaan ja halutaan suojella. Sudella on jonkinlainen erityisasema meidän ihmisten mielissä, ja harvalla on susiin täysin neutraali suhtautumistapa. Susi herättää tunteita puoleen ja toiseen.
Susi on toiminut innoittajana myös eri taiteenlajeissa. Siitä on kirjoitettu satuja ja tarinoita, tehty dokumenttejä, valmistettu pelejä kuten Kalevalakasino osoittaa, ja se on innoittanut maalareita. Susi on toiminut taiteessa niin hyvässä kuin pahassakin, ja vallalla olevat asenteet ovat vahvasti vaikuttaneet myös taiteilijoiden suhtautumisessa susiin. Positiivinen asenne on aina hyvästä, ja onneksi moni meistä näkee suden nimenomaan ainutlaatuisena ja arvokkaana osana luontoa.
Suden arvoitus
Susi on suosittu aihe niin elokuvissa kuin kirjoissakin. Muistamme kaikki varmasti lasten sadun pienestä punahilkasta, tosin siinä susilla oli hieman ikävämpi rooli ja varsin suuret hampaat. Tarinan tarkoituksena on kertoa jo pienille pahan olemassaolosta ja kuinka se saattaa naamioitua hyvän ulkoasuun. Jo pienestä siis opimme että susi on paha ja pelottava, ja tätä asennetta pyritään sitten läpi elämän muuttamaan.
Antiikin tarinoissa Romulus ja Reemus kasvoivat suden hoivissa, ja samoin suden ja ihmiset erikoista suhdetta käsitellään esimerkiksi elokuvassa Suden arvoitus. Tämä vuonna 2006 valmistunut elokuvaa kuvaa ihmisen ja suden välille syntyvää ainutlaatuista suhdetta. Se ei olekaan mikään mahdoton ajatus ainakaan elokuvan tasolla, sillä onhan koiralla ja ihmiselläkin aivan ainutlaatuinen symbioosi ja pitkä yhteinen historia.
Sutta, ja sen arvoituksellista olemusta on käsitelty runsaasti kirjallisuudessa. Esimerkiksi nuorten kirjallisuudessa monelle tuttuja ovat Jack Londonin useat susi ja koira-aiheiset teokset – Valkohammas, Susikoira ja Korpien kutsu. Suomalaiseenkin kirjallisuuteen susi on tuonut innoituksensa, ja kiinnostavalla otteella suden sielunelämää on kuvannut muun muassa Hannele Sorsa teoksessaan Susisielu.
Erinomainen dokumentti susien elämästä ja selviytymisestä Suomessa on puolestaan Kari Kemppaisen ja Pekka Mandartin ohjaama luontodokumentti Pohjolan Sudet. Siinä kuvataan paitsi susien elämää, myös luonnonsuojelijoiden ja tutkijoiden työtä lajin parissa. Susi on aiheena ollutkin varsin suosittu dokumentintekijöiden parissa, ja susista löytyykin runsaasti asiaa kiinnostuneille.
