Suurpedot, kuten susi, karhu ja ilves, ovat Suomessa rauhoitettuja eläimiä. Niitä ei siis saa tappaa ilman Suomen riistakeskuksen myöntämää lupaa. Suurpetojen luvaton tappaminen luokitellaan törkeäksi metsästysrikokseksi. Suurpetolajeille on laadittu kannanhoitosuunnitelmat, joiden tehtävänä on varmistaa näiden lajien säilyminen Suomen luonnossa tarpeeksi suurella populaatiolla. Lajien elinvoimaisuuden lisäksi suunnitelmien tarkoituksena on pitää lajit tarpeeksi ihmisarkoina, jotta petojen ihmisille aiheuttamien vahinkojen määrä pysyisi mahdollisimman vähäisenä.
Suurpetojen kantojen suojelu ja hoito on yhteistyötä, jossa ovat mukana niin valtio, metsästäjät kuin luonnonsuojelijatkin. Viime kädessä vastuu toimista kuluu maa- ja metsätaloushallitukselle, mutta jokainen asiaan liittyvä vastaa omista toimistaan, jotta se pysyy linjassa kannanhoidollisen kokonaisuuden kannalta.
Vahinkoperusteinen metsästys
Aina ei vahinkojen syntymistä kuitenkaan voida ehkäistä toimenpiteistä huolimatta. Tällöin on mahdollista hakea kaatolupaa vahinkoperusteisesti. Tämän poikkeusluvan myöntää Suomen riistakeskus. Ennen luvan myöntämistä tehdään selvitys, voiko suojelupäätöksestä poikkeaminen vaarantaa kantaa, ja täyttyvätkö poikkeusluvan myöntämiseen vaadittavat ehdot. Aina harkitaan myös muita ratkaisuja, joilla pedon aiheuttama ongelma voitaisiin poistaa.
Esimerkiksi suden kaatoon on myönnetty lupia silloin, kun se on aiheuttanut karjataloudelle vahinkoa, tai jos yksittäinen yksilö tai lauma on uhannut yleistä turvallisuutta. Käytetystä poikkeusluvasta on tehtävä välittömästi ilmoitus Suomen riistakeskukselle, ja kaadettu yksilö kuuluu Suomen valtiolle.
Kannanhoidollinen metsästys
Toinen rauhoitetun eläimen metsästyksen mahdollistava lupa on kannanhoidollinen poikkeuslupa. Sitä voidaan myöntää lajin metsästykseen alueilla, joissa lajilla on vahva esiintyvyys. Esimerkiksi karhukannan vahvistuminen on johtanut karhunmetsästyksen uuteen tulemiseen Suomessa. Karhunmetsästys on ollut maassamme viime vuosikymmeninä tauolla populaation vähäisyyden vuoksi, mutta itä- ja pohjois-Suomessa on taitoja pystytty kuitenkin ylläpitämään. Nyt kannahoidollisen metsästyksen lisääntymisen myötä on näitä taitoja alettu jälleen opettamaan uusille metsästäjille.
Kannanhoidollista metsästystä varten myönnetään kaatolupa tietylle kiintiölle, ja kaadetuista yksilöistä on tehtävä ilmoitus kahden vuorokauden sisällä Suomen riistakeskukseen. Kannahoidollisella luvalla suoritetussa metsästyksessä saalis kuuluu metsästäjille tietyin ehdoin. Esimerkiksi karhun liha tulee aina tutkituttaa ennen sen käyttämistä ravinnoksi. Joillakin alueilla on lisäksi tehty helpotuksia vahinkojen rajoittamiseksi. Esimerkiksi osassa poronhoitoalueista paikallinen asukas saa karhun kaatoon luvan tekstiviestillä.
