Tärkeät suojelutoimenpiteet
Suomi on sitoutunut suojelemaan maassamme eläviä suurpetokantoja. Kun lajien populatioita ylläpidetään vähintään minimimäärän verran, pystytään varmistamaan, että lajit pysyvät elinvoimaisina eivätkä ole vaarassa kuolla sukupuuttoon. Tämän vuoksi suojelutoimilla ja niiden noudattamisella on erittäin tärkeä merkitys. Esimerkiksi salakaato on erittäin vaarallista etenkin lajeille, joiden määrä on lähellä minimipopulaatiota. Jos kanta pääsee liian pieneksi, on laji todellisessa vaarassa kadota sukupuuttoon. Tällöin useamman tekijän yhteisvaikutus voi aiheuttaa kannan katoamisen hyvin herkästi.
Suomi on aktiivisesti osallisena, sekä kansallisesti että kansainvälisesti, suurpetojen suojelusta tehdyissä sopimuksissa. Suomen toiminta käytännössä, esimerkiksi riistanhoitosuunnitelmien avulla, on saanut myös kansainvälistä tunnustusta. Tämä on toiminut esimerkkinä myös muille maille. On nimittäin tosiasia, että esimerkiksi uhanalaisten lajien suden ja ahman kannat ovat Suomessa niin pienet, että ilman konkreettisia hoitosuunnitelmia ja lajien maahanmuuttoa yli rajojen olisivat nämä kaksi lajia kadonneet maastamme jo sukupuuttoon.
Käytännön suojelumenetelminä ovat valistus ja asennekasvatus, tutkimus, siirtoistutukset sekä vahinkojen ehkäisy ja niiden korvaus, jos vahinkoa on ollut. Kun tehdään suojelutason arviointia, on siinä kriteereinä lajin levinneisyys, populaation koko sekä elinympäristöjen tila. Näitä tietoja kerätään ihmisten tekemiin havaintoihin, joita sitten keräävät ja kokoavat tietokantaan nimetyt petoyhdyshenkilöt. Näille vapaaehtoisille henkilöille voi ilmoittaa suurpedoista tehdyt näköhavainnot, sekä myös eläinten maastoon jättämät jäljet.
Uhanalaiset lajit
Suurpedoista uhanalaisia lajeja Suomessa ovat susi ja ahma. Myös karhu ja ilves ovat jatkuvan silmälläpidon alla niiden populaation pienuuden vuoksi. Lajeista ahma luokitellaan erittäin uhanalaiseksi, eikä sen kantaa olla juurikaan saatu nostetuksi viimeisten vuosikymmenien aikana tehdyistä toimenpiteistä huolimatta. Susikanta on nykyisellään melko stabiili. Se nousi vuonna 2005 tehdyn hoitosuunnitelman myötä, mutta 2010-luvun alussa kannan määrä romahti todennäköisesti salakaadon myötä.
On arvioitu, että Suomen susikanta on Venäjällä olevan suuren susikannan länsireuna. Suomesta siirtyy ilmeisesti rajan yli Venäjälle enemmän susia, kuin mitä sieltä tulee Suomen puolelle. Viime vuosina susipopulaatio on kuitenkin taas lisääntynyt ja tilanne parantunut siltä osin. Karhun ja ilveksen kannat on saatu jo nousemaan uhanalaisuuden rajan yläpuolelle, ja ne luokitellaan tällä hetkellä silmälläpidettäviksi. Suomalaisista suurpedoista suurilukuisin onkin ilves.
